Tuleeko se kevät sieltä vai ei?

Heipsu

Onko tuo kuu taivaalla kaukana vai lähellä?
Onko se meidän ulottuvilla?
Onko se sen arvoista?
Onko se kannattavaa?
Kun kohti kuuta kurottaa.
Ihmiset on ahneita, kun sen yrittää valloittaa.
Oi voisitpa sinä kuu karata
Eikä sinun tarvitse takaisin koskaan palata.
                                             -Santeri

Heipähei ystävät. Äskeinen ainakin kovasti runolta näyttävä pätkä syntyi siitä kun katsoin kameran etsimen läpi kuuta ja se näytti siltä että olisi niin hemmetin lähellä.

Enpä tänne ole oikeen kerinnyt kirjottaa, koska eipä oikeen ole ollut kuviakaan mitä tänne laittaa eikä aihettakaan ole oikeen ollut. Mutta nyt lähinnä halusin tulla kertomaan että itselleni kuuluu hyvää ja koulussakin menee hyvin. Maanantaina tuli taas pitkästä aikaa siivottua hyvässä seurassa ja sekin oli yllättävän kivaa.

Runo ilmestyi tohon ihan vaa sen takia, koska saatiin koulussa tehtäväksi kirjoittaa runoja ja vaikka olen aina vihanut sitä enkä sen kauheemmin ole osannut niitä kirjoittaa nii nyt ne kuullema ainakin näyttää runoilta niin on noussut pieni innostus sitäkin asiaa kohti.

Tuossa kävin vähän rannalla kuvailemassa niin nyt saatte nauttia kuviasta!

Uuden bannerin kuva

Dramaattinen lehti II

Dramaattinen lehti III

No nyt kyllä ylempänä valehtelin aika rankasti sillä onhan minulla täällä muhinut jotain vanhojakin kuvia. Nauttikaa!

2 viikkoa elinaikaa..mitähän sitä tekis?

Morjens

Sain tuossa Plop. Plop. Plopin. kirjoittajalta Heiniltä haasteen joka kuuluukin näin Mitä tekisit, jos sinulla olisi vain kaksi viikkoa elinaikaa jäljellä? Ja tämä vielä pitäisi kaiken lisäksi perustella ja lisätä joku hassunhauska kuva.

Lähdin ajattelemaan, että mitäköhän mä voisin oikeen kahden viikon aikana tehdä. Tuskin kerkeäisin tekemään mitään millä olisi suurta merkitystä yhteiskunnalle niin keskitytääs johonkin pienempään jolla olisi merkitys vaikkapa yhdelle henkilölle.

Avaanpas tätä jonkun verran, että saatte ehkä mahdollisesti kiinni mun ajatuksesta. Minä henkilökohtaisesti pakkaisin reppuun kaikki minulle välttämättömät asiat elikkä lähinnä kamera ja yksi kirje, joka merkitsee minulle paljon. Hyvästelisin kaikki kaverini ja ystäväni sekä sukulaiset. Haistattaisin pitkät vanhemmille ja lähtisin hymyssä suin pois kotiovesta. (näyttäisin ehkä jopa henkistä keskaria). Kipaisisin kysymään yhdeltä minulle tärkeältä ihmiseltä, että haluaisiko tämä kyseinen henkilö mukaani kahdeksi viikoksi, jos vastaus olisi myöntävä käskisin tämän pakkaamaan repun ja lähtemään mukaan. Jos vastaus olisi kieltävä niin hyvästelisin tämän henkilön todella todella perusteellisesti.

Ja sen jälkeen kun tämän henkilö on matkassa mukana tai ei niin istahtaisin ensimmäiseen lentokoneeseen, joka menee Italiaan ja matkustaisin sinne. En jäisi mihinkään hotelliin loikoileemaan vaan seikkailisin ympäri Italiaa ja ottaisin paljon kuvia. Kun sitten on aika poistua niin ennen sitä matkustaisin Alpeille. Siellä sitten saisin poistua täysin rauhassa.

Tämä olkoon se viihdyttävä kuva

Eipä minulla sitten juuri mitään muuta ollutkaan, joten pitäkäähän lippu oikeen korkealla ja nähdään ensi plokissa.

Dramaattinen lehti

Missä kevät?

Heissan

Silmät avattuani ja ikkunalle mentyäni tajusin, että ei hemmetti siellä tulee lunta, jota olin manannut pari päivää sitten, että tulisi takatalvi ja sieltähän se sitten vähän niinkuin iski. Noh päätin olla hetken asiasta välittämättä ja tein aamutoimet rauhassa ja sitten olinki jo menossa ulkona kohtaa Vantaata pyörällä....kyllä pyörällä

Siellä mä sitten tajusin, että ei arkipäivään tarvitse mitään kummosta tekemistä, jotta voi olla hauskaa nimimerkillä sunnuntaista aina tähän päivään asti tehny joka päivä niin arkisia asioita kun voi vaan olla! Eikä siinä mitään. On ollut ihan hemmetin hauskaa.

Joten hei ihmiset ottakaa iisisti niin kaikki on helpompaa. Tehkää mahdollisimman arkisia asioita niin se voikin jopa rentouttaa. Älkää hosuko, makakaa vaikka vaan sohvalla, hengittäkää syvään niin kaikki on sitten myöhemmin kummallisesti helpompaa

Paljon paljon hiusta

Jaaa korvikset mukaan

Tällä autolla ei paljoa ajeltu

Tämä lieneen tämän kameran viimeinen kuva...

Eipä minulla mitään muuta tällä kertaa. Pitäkää lippu korkealla ja ottakaa rennosti.

Tulevaisuutta

MORO

En tiää mistä ajatus lähti, mutta kuuntelin kai jottain biisiä ja siellä laulettiin jotain mikä laukaisi minussa tämän ajatuksen. Eli otsikon mukaan mä ajattelin pohdiskella vähäsen tulevaisuutta nyt.

"Näen itseni vuorella rinkka selässä, katson alas ja silmieni alle avautuu kaunis maisema missä sekoittuu luontoa ja asutusta. Nostan kameran esiin ja nappaan kuvan näkymästä. Kuva onnistui ja olen tyytyväinen, piilotan kameran takaisin laukkuun ja lähden kävelemään alas kohti asutusta eli vuorien välissä olevaa pientä kylää. Kun lähestyin kylää näin iloisia lapsia juoksemassa ulkona koiran kanssa. Heidän hymy ja hauskanpito nostaa hymyn omille kasvoilleni. Jatkan matkaa ja ihastelen ympärillä tapahtuvia asioita. Ihmiset oikeasti juttelevat ja teknologiasta ei ole merkkiäkään. Asetun paikalliseen kyläkaupan ulkopuolella olevalle penkille ja pian minulta tullaan kysymään, että haluaisinko jotain ja vastasin, että halusin kahvin. Saan kahvikupin käteen ja jään ihastelemaan juuri sitä vuorta miltä laskeuduin äsken ja sen ympäristöä ja totean, että näin kaikki on hyvin."

Joo tosiaan mä olen tässä vähän miettinyt käsitettä tulevaisuus ja sitä mitä siitä aina sanotaan. "Opiskele nyt niin sinun tulevaisuus on kirkas"....okei totta tuokin, mutta eikö se voisi olla muutenkin kirkas? Multa on monesti kysytty, että missä näen itseni 10 entäpä 20 vuoden päästä ja joka kerta vastaan, että "Enpä tiedä". Tähän yksinkertainen selitys on se, että en kauheemmin tykkää suunnitella asioita eteenpäin, koska jos ne eivät sitten onnistu niin kenelläkään ei ole hyvä mieli, siksi siis vastaan aina, että en tiedä tai että katellaan sitä sitten.
Tietenkin aivan toinen tilanne olikin sitten se kun kysytään, jotain tollasta esimerkiksi koulua haastattelussa niin sitten vastaan tietenkin siten, että se vastaus mielyttää haastattelijaa(tiedän..perseen nuolemista, mutta on tavallaan pakko) Tämä siis sattuin minulle kun olin mahdollisessa jatko-opiskelu koulussa haastattelussa. Minulta kysyttiin tuo kysymys jaa siitä lähti perseen lipitys "No siis tottakai, jossain alaan liittyvässä toiminnassa jne jen. Olen siis päättänyt, että en tulevaisuuden kanssa halua kiirehtiä

Ja nyt kuvitelkaa miten ihanaa ois oikeesti heivata kaikki teknologia seinään paitsi kamera, pakata rinkka ja lähtee matkalle. Ei mitään sellasta, että yövytään 5 tähden hotellissa ja syödään kullattua kaviaaria vaan mennään luonnon keskelle ja yövytään teltassa ja paistetaan makkaraa notskilla ja parempaa tosta vielä tekee hyvä seura, joten jossain vaiheessa elämää pakatkaa porukalla rinkat ja lähtekää vaan ulkomaille

tarkotuksena ihailla kulttuurin ja luontoa eikä aina sitä ranta- tai kaupunkilomaa

Ps. Ei ollu omia kuvia vielä tollasista paikoista jotta ois voinu niitä käyttää joten pakko tyytyä googlen maailmaan

Koeviikko ohi...taas

Heips

Täällä taas kirjoittaa yksi uupunut poika koeviikon loputtua. Ihan hyvällä menestyksellä siitä selvittiin ja ihan kiitettäviä numeroita sieltä tuli, mutta väsymys taisikin ottaa yliotteen ku tajusin melkeen nukkuvani historian tunnilla...Oh well..

Koeviikosta on aikalailla ny tullut rutiini eikä se tunnu enää niin pahalta, mutta olihan se paluu arkeen aika outo, ku ei enää voi istuu käytävällä kokeen jälkeen sitä kahta tuntia vaan pitääkin jo kiiruhtaa seuraavalle tunnille. Noh katellaan et eiköhän tähän taas totuta.

Ajattelin taas alkaa vähä aktiivisemmin kirjotella tänne, koska on aikaa

Ei mulla muuta tällä kertaa. Pitäkää lippu korkeel ja hyvät viikonloput

You know my name, not my story

Kuka väitti et lelui ei voi tehä ite?

Mua kiusattiin

Oujee, radiotyöstä diplomi !

Itse paholaisen tekemä peli !

Koeviikko..huoh taas se on täällä

Heipsu

Tosiaan tässä itelläni alko koeviikko, joka on tähän mennessä sujunu vallan mainiosti, mutta katellaan sitä sitten huomisen jälkeen kun on Ruotsin koe ohi. Oli muutenkin mukava päivä tänään. Käytiin Heinin kanssa syömässä Vapianossa(suosittelen) ja koulussakin sai nauraa. Sain tuossa tänään aamusalla Hillalta fisu objektiivin lainaan ja sitä tuli kulutettua vähäsen mikä saattaa näkyä kuvissa (Fisu = kalansilmä objektiivi (180 asteen kuvakulma, mikä on normaaliin objektiiviin verrattuna paljonpaljon enemmän)

Ei mulla muuta, nauttikaa kuvista ja mä painun lukemaan Ruotsia

Kaikki ei osannu fisuu käyttää

Vilma on ilonen Ruotsin suullisen kokeen jälkeen

Tuossa siis fisu. Linssi on kaareva ja siksi kuvakulma on niin laaja

Oli hyvää, Kiitos

Done

No moi