Unelmani on jonain kauniina päivänä osata kirjoittaa asioita niinkuin osaan niitä ilmaista tai löytää kultainen keskitie näiden kahden taidon välillä. Siinä ei tule auttamaan mikään muu kuin harjoitus. Niinkuin sanotaan ''Harjoitus tekee mestarin''
- Santeri

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Tuleeko se kevät sieltä vai ei?

Heipsu

Onko tuo kuu taivaalla kaukana vai lähellä?
Onko se meidän ulottuvilla?
Onko se sen arvoista?
Onko se kannattavaa?
Kun kohti kuuta kurottaa.
Ihmiset on ahneita, kun sen yrittää valloittaa.
Oi voisitpa sinä kuu karata
Eikä sinun tarvitse takaisin koskaan palata.
                                             -Santeri

Heipähei ystävät. Äskeinen ainakin kovasti runolta näyttävä pätkä syntyi siitä kun katsoin kameran etsimen läpi kuuta ja se näytti siltä että olisi niin hemmetin lähellä.




Enpä tänne ole oikeen kerinnyt kirjottaa, koska eipä oikeen ole ollut kuviakaan mitä tänne laittaa eikä aihettakaan ole oikeen ollut. Mutta nyt lähinnä halusin tulla kertomaan että itselleni kuuluu hyvää ja koulussakin menee hyvin. Maanantaina tuli taas pitkästä aikaa siivottua hyvässä seurassa ja sekin oli yllättävän kivaa.

Runo ilmestyi tohon ihan vaa sen takia, koska saatiin koulussa tehtäväksi kirjoittaa runoja ja vaikka olen aina vihanut sitä enkä sen kauheemmin ole osannut niitä kirjoittaa nii nyt ne kuullema ainakin näyttää runoilta niin on noussut pieni innostus sitäkin asiaa kohti.

Tuossa kävin vähän rannalla kuvailemassa niin nyt saatte nauttia kuviasta!

Uuden bannerin kuva


Dramaattinen lehti II

Dramaattinen lehti III


No nyt kyllä ylempänä valehtelin aika rankasti sillä onhan minulla täällä muhinut jotain vanhojakin kuvia. Nauttikaa!




















maanantai 3. maaliskuuta 2014

2 viikkoa elinaikaa..mitähän sitä tekis?

Morjens

Sain tuossa Plop. Plop. Plopin. kirjoittajalta Heiniltä haasteen joka kuuluukin näin Mitä tekisit, jos sinulla olisi vain kaksi viikkoa elinaikaa jäljellä? Ja tämä vielä pitäisi kaiken lisäksi perustella ja lisätä joku hassunhauska kuva.


Lähdin ajattelemaan, että mitäköhän mä voisin oikeen kahden viikon aikana tehdä. Tuskin kerkeäisin tekemään mitään millä olisi suurta merkitystä yhteiskunnalle niin keskitytääs johonkin pienempään jolla olisi merkitys vaikkapa yhdelle henkilölle.


Avaanpas tätä jonkun verran, että saatte ehkä mahdollisesti kiinni mun ajatuksesta. Minä henkilökohtaisesti pakkaisin reppuun kaikki minulle välttämättömät asiat elikkä lähinnä kamera ja yksi kirje, joka merkitsee minulle paljon. Hyvästelisin kaikki kaverini ja ystäväni sekä sukulaiset. Haistattaisin pitkät vanhemmille ja lähtisin hymyssä suin pois kotiovesta. (näyttäisin ehkä jopa henkistä keskaria). Kipaisisin kysymään yhdeltä minulle tärkeältä ihmiseltä, että haluaisiko tämä kyseinen henkilö mukaani kahdeksi viikoksi, jos vastaus olisi myöntävä käskisin tämän pakkaamaan repun ja lähtemään mukaan. Jos vastaus olisi kieltävä niin hyvästelisin tämän henkilön todella todella perusteellisesti.


Ja sen jälkeen kun tämän henkilö on matkassa mukana tai ei niin istahtaisin ensimmäiseen lentokoneeseen, joka menee Italiaan ja matkustaisin sinne. En jäisi mihinkään hotelliin loikoileemaan vaan seikkailisin ympäri Italiaa ja ottaisin paljon kuvia. Kun sitten on aika poistua niin ennen sitä matkustaisin Alpeille. Siellä sitten saisin poistua täysin rauhassa.



Tämä olkoon se viihdyttävä kuva

Eipä minulla sitten juuri mitään muuta ollutkaan, joten pitäkäähän lippu oikeen korkealla ja nähdään ensi plokissa.



Dramaattinen lehti